1/27/2009

Hopoti hoi!


Innostuin eilen vähän siivoilemaan ja järjestelemään ikisekaisia varastojani ja sieltä yhden vanhan laatikon pohjilta tupsahtivat tällaiset kaverukset eteeni. Ihan tuli nostalginen olo :) Olen tehnyt nämä pehmohahmot noin 10-11 -vuotiaana, vuonna 2 jälkeen nappisodan ja ne ovat varmaankin ensimmäisiä tekemiäni nukkeja, jos eivät jopa ensimmäiset. Hauska löytö, ei mulla muuta :) paitsi että Tauno ja Ansa eivät ole juurikaan edenneet.

1/19/2009

Voihan villahousut :)


Huopaeläin guru Hannan taannoisista puheista innostuneena päätin kokeilla nuken vartaloiden neulahuovutusta. Ja täytyy myöntää, että hyvin toimii tekniikka nukeissakin, suorastaan niin hyvin, että taidan tästä lähtien suosia sitä. Vartalonmuodot syntyvät helposti ja nopeasti ja lopputulos on mukavan pehmeä ja joustava. Onhan tekniikassa omat koomiset piirteensä, jotka tajusin siinä vaiheessa, kun huovutin Ansalle karvaisia pakaroita :) Mutta vaatteethan nukeille tulee päälle, ei sieltä hameenhelmojen alta pääse karvaiset sääret liikaa vilkkumaan, varsinkin kun peittää ne vielä pitkillä pitsikalsareilla. Kellä vaan on nukkeprojekteja käynnissä, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä tekniikkaa.

1/14/2009

Tauno kaljupäänä


Laitan vielä tämän sankarinkin tänne. Yritin löytää tummaa hiusainesta, jotta olisin saanut Taunostakin samanalaisen "peruukin sovitus" -kuvan kuin Ansasta, mutta meidän kotitonttu on taas käynyt sotkemassa mun roinat (hehhee!), eli saatte tyytyä kaljupäähän. Taunosta tuli varsin lempeän näköinen, mutta onhan miekkosen tarkoitus olla umpirakastunut ihanaan Ansaan. Siis ei tuima ilmeistä alfaurosta tällä kertaa.

Maalit naamaan ja menoks


Taisin tuossa aikaisemmassa postauksessa sanoa, ennen maalaamista siis, että alkaa hauskin vaihe. Tai sitten se alkaa nyt tai se oli jo ihan alussa. Ilmeisesti tätä asiaa en osaa päättää. Kaipa tämä nukkejenteko on kokonaisuudessaan niin hauskaa, että kaikki vaiheet tuntuvat mukavilta. Tai sitten aina kun saa yhden vaiheen päätökseen ja aloittaa seuraavaa, on vain niin tyytyväinen olo, että laukoo noita "nyt alkaa hauskin vaihe" -kommentteja.
Mutta siis maalit on nyt nukeilla naamassa ja voin aloittaa sen "hauskimman vaiheen" eli kokoamisen ja pukemisen. Kankaitakin olen jo hankkinut, Ansalle löysin iiiihanaa luonnonvaaleaa silkkiä ja Taunollekin on jo pöksykankaat olemassa.
Yksi haaverikin on tässä prosessissa jo sattunut. Onnistuin kömpelyyttäni pudottamaan Taunon toisen käden kivilattialle ja tietenkin siitä katkesi sormi. No, onni onnettumuudessa, hajonnut osa ei sentään ollut pää, käsi on onneksi myöhemmin korvattavissa. Voin jatkaa nukkejen kokoamista ja jossain välissä kun taas poltan uunillisen, teen Taunollekin uuden käden. Se on helppo lisätä ihan viimeiseksi paikoilleen.
Kuvassa Ansa sovittaa vaaleaa peruukkia. Tummat silmät ja vaalea tukka, kyllä on aika vinkeä yhdistelmä.

1/05/2009

Kutistuskone vai keramiikkauuni?


Tervehdys taas, pientä edistymistä minirintamalla, tässä tuloksia.
Eilen poltin uunillisen ja siellä paistuivat myös Tauno ja Ansa. Kuvassa Ansan pää, vasemmalla alkuperäisenä massasta muotoiltuna mallina ja oikealla posliinisena valmiiksi poltettuna. Miniatyristin kannalta tuo poltossa tapahtuva kutistuminen on suorastaan loistavaa. Mallia ei tarvitse tehdä niin pienenä alusta alkaen, työskentely on siis helpompaa. Pitää vaan laskea noin 20% varaa kutistumiselle.
Nyt vaan sitten hauskimman vaiheen kimppuun, eli kasvonpiirteitä maalaamaan. Vaatinevat vielä ainakin pari maalipolttoa ja sitten pääsen kokoamaan ja vaatettamaan heidät.